Kuinka Pidgin allekirjoitti englantilaiset sillat ASL: n ja englannin

Millainen viittomakieli se on, kun et allekirjoita puhdasta amerikkalaista viittomakieliä (ASL) omalla kieliopillasi tai käytä allekirjoitettua tarkkaa englantia? Sitä kutsutaan pidgin-allekirjoitetuksi englanniksi tai PSE. Tuoreempi termi on "kontaktien allekirjoittaminen", mikä ilmoittaa, että se on kieli, joka kehittyy ihmisten välillä, joilla on yhteyttä englantiin ja allekirjoittamiseen.

Yksi lajike on Conceptually Accurate Signed English (CASE), joka valitsee merkin sen merkityksen perusteella ASL: ssä sen äänen tai oikeinkirjoituksen sijaan, mutta käyttää englannin kieliopillista järjestystä allekirjoituksen rakentamisessa. Tämä eroaa käsin koodatusta englannista, jossa merkit edustavat englannin sanoja eikä ASL: ssä edustamia käsitteitä.

Pidgin on termi kaikille kielille, jotka luonnollisesti kehittyvät eri kieliä käyttävien ihmisten välillä. Mutta pidginit ovat yleensä kapeita, yksinkertaistettuja, niillä on rajallinen sanasto, eikä niillä ole äidinkielenään puhuvia.

Näistä syistä termi on epäonnistumassa. Osittain tämä johtuu todennäköisesti siitä, että PSE on viittomakielen muoto, jota käytetään yleisesti sellaisissa paikoissa kuin Gallaudet ja Kuurojen kansallinen tekninen instituutti (NTID). Mutta on myös huomattavia eroja pidgineissä, jotka kehittyvät kahden puhutun kielen välillä ja allekirjoitettujen kielten ja puhuttujen kielten välillä.

Mikä on Pidgin Signed English?

PSE ei ole oikea kieli, ja sillä ei ole sääntöjä. Viittomakieliasiantuntijat pitävät sitä keinona "kuroa umpeen" kuilu äidinkielenään puhuvien ASL-puhujien ja äidinkielenään puhuvien välillä. Alkuperäiset puhujat voivat olla joko kuuroja tai kuulevia. Se sisältää sekoituksen ASL-sääntöjä ja englannin kielioppia. PSE: ssä käytetyt merkit ovat peräisin ASL: ltä, mutta niitä ei käytetä ASL'ish tavalla, vaan pikemminkin normaalimmalla englanninkielisellä kuviolla.

Viestinnän nopeuttamiseksi PSE-puhujat eivät välttämättä käytä tiettyjä englannin kielen elementtejä, kuten tarkkoja ja määrittelemättömiä artikkeleita "the" ja "a". He eivät saa käyttää sanojen loppuja, kuten olla allekirjoittamatta "ing", eivätkä aina allekirjoittaa tai sormenjälkiä menneisyydessä. Esimerkiksi joku saattaa sanoa "olen puhdistanut" eikä "puhdistin". PSE on varsin individualistinen ja käyttäjät kommunikoivat kaikella tavalla, jonka he pitävät mukavana. PSE: n käyttö on pikemminkin jatkoa ASL: n ja englannin välillä.

Tutkimus PSE: hen

Ceil Lucas Gallaudetin yliopiston kielitieteen laitokselta on tutkinut melko paljon PSE: tä yhdessä Clayton Vallin kanssa. Lucasin ja Vallin työtä kuvataan tarkemmin vuoden 1992 kirjassa "Language Contact in the American Deaf Community" (ISBN 0-12-458040-8). He toivat esiin erot PSE: n ja puhuttujen pidginien välillä ja ehdottivat sen sijaan termiä "kontaktin allekirjoittaminen".

Yksi ero on siinä, että ei käytetä erilaisia ​​englanninkielisiä sanapäätteitä, kuten omistus- ja menneisyyden loppuja. Toinen merkittävä ero on, että yhteystietojen allekirjoittamisen sanasto tulee ASL: stä, kun taas kielioppi tulee englannista, mikä ei ole tyypillisesti puhutun kielen pidginsissä.