Bakteeriviljely on yksinkertaisesti hienostunut tapa sanoa "bakteerien kasvaminen kontrolloidussa ympäristössä". Kun lääkärit yrittävät selvittää, onko potilaalla bakteeri-infektio - onko se haavassa, kurkussa vai sukupuolitaudissa -, he ottavat näytteen tartunnan saaneelta alueelta ja laittaa sen erityiseen väliaineeseen, jossa bakteerit Tämä elatusaine valitaan sen perusteella, mistä paikasta näyte on otettu ja minkä tyyppisiä bakteereja todennäköisimmin esiintyy.
PASIEKA / Tiedekuvakirjasto / Getty ImagesTämän tyyppistä viljelyä voidaan käyttää havaitsemaan kaikki strep-kurkusta klamydiaan, joskus jopa silloin, kun infektio on tuskin alkanut. Bakteeriviljelmä on itse asiassa hyödyllinen työkalu lääkärin arsenalissa juuri tästä syystä.
Ottaen huomioon mukava ympäristö, jossa se voidaan tehdä, bakteereilla on taipumus lisääntyä ja kukoistaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ajan mittaan huomaamaton määrä bakteereja, joista lääkäri on ottanut näytteet tartunnan saaneelta alueelta (kuten leikkaus tai haava), voi nopeasti lisääntyä määräksi, joka voidaan havaita ja tunnistaa helpommin, jotta oikea hoito voidaan saavuttaa valittu.
Miksi se on kultastandardi
Useimmat bakteerien sukupuolitaudit voidaan havaita bakteeriviljelmällä. Koska kulttuuri pystyy havaitsemaan jopa hyvin pienen määrän bakteereita yksinkertaisessa, sitä on pitkään pidetty klamydian ja tippurin kullanvärisenä testinä.
Bakteeriviljely vaatii kuitenkin erityisiä tarvikkeita ja tekniikoita, mikä tarkoittaa, että sitä ei tehdä usein, kun lääkäreillä on muita vaihtoehtoja sukupuolitaudin testaukseen. Erityisesti se on korvattu LCR: llä ja muilla DNA-monistustesteillä virtsanäytteillä gonorrean klamydian suhteen.
Kun tämäntyyppiset virtsatestit ovat tulleet halvemmiksi ja saataville laajemmin, myös niiden tehokkuuden tunnustaminen on kasvanut.Oikeastaan jotkut ihmiset pitävät näitä testejä toisena kultastandardina bakteeriviljelmän lisäksi joillekin infektioille. Niiden etuna on myös mahdollisuus havaita elinkelvottomia bakteereja, joissa viljelmää voidaan käyttää vain elävien organismien havaitsemiseen.
Tällainen DNA-pohjainen virtsatestaus voi myös olla hyödyllinen virtsateiden bakteeri-infektion (UTI) diagnosoinnissa ja hoidossa.